Olen tätä asiaa tässä pohtinut ja käynyt siitä keskustelujakin viime aikoina, joten mistäpä muustakaan sitä kirjoittaisi. Kävin keskustelua erään herran kanssa hänen menneisyydestään, jossa muutama nainen oli pettänyt häntä. Hän sitten kertoi, ettei oikein osaa enää luottaa naisiin. Aloin tämän keskustelun jälkeen miettiä asiaa.

Olen aiemminkin pohtinut sitä kuinka paljon menneisyys vaikuttaa elämässämme ja nimenomaan nykyhetkeen. Ymmärrän kyllä, että tuollaisilla tapahtumilla on tapana jättää arvet, jotka eivät aina parane ollenkaan ja täten vaikuttavat väkisinkin. Toisaalta jos antaa menneisyydelle liikaa valtaa, se helposti kahlitsee ja jumittaa ihmisen toistamaan samoja asioita tai pysymään paikallaan. Samalla myös sanoin tälle miehelle, että tavallaan se on periksi antamista jos antaa tuollaisten seikkojen vaikuttaa niin, että pelkää uusien suhteiden muodostamista. Puhuimme myös luottamuksesta ja tähdensin, että toiseen ihmiseen ei koskaan voi luottaa ihan täysin ja silti läheisissä suhteissa on ikään kuin pakko vain uskaltaa luottaa.

Menneisyys määrittää nykyhetkeä, mutta se ei saisi määrittää niin paljon sitä mitä minuus on. Minuus täytyy ottaa erilleen menneisyyden tapahtumista. Minuus on pysyvämpi laadultaan kuin kulkemamme aika. Luonne ei muutu niin nopeasti kuin ympäristö ja sen olosuhteet, jotka osin myös vaikuttavat valintoihimme. Jos ajattelemme kahta ihmistä joilla on jotakuinkin samanlainen historia, negatiivinen, takanaan ja toinen heistä on selvinnyt siitä ja toinen ei… niin missä on se ero, nimenomaan luonteessa. Karkeasti voisi puhua optimisteista ja pessimisteistä :)

Menneisyys toki vaikuttaa aina, mutta tärkeämpää siinäkin olisi kiinnittää huomiota siihen, mitä itse on tehnyt, millaisia valintoja ja mihin ne ovat johtaneet… kuin sitä miten muiden käytös tai muiden valinnat ovat vaikuttaneet omaan elämään. Jos ajattelemme tätä kyseistä tapausta, niin siinä pitäisi miettiä sitä omaa osuuttaan siihen miksi nämä naiset pettivät häntä. Jos siinä pohdinnassa tulee siihen tulokseen, että ei olisi voinut tehdä toisin, niin ok. Tärkeintä on rehellinen tarkastelu ja jonkinlainen asian loppuun käsitteleminen.

Mielestäni on tärkeintä ymmärtää, että tänään teemme eilistä eli jokainen valinta tässä ja nyt vaikuttaa siihen mikä tulee olemaan menneisyyttämme. Jos ajattelee näin, niin sen menneisyyden voi rakentaa aika monella tavalla. Jos taas antaa sen menneisyyden vaikuttaa liikaa, niin väkisinkin kompastuu niihin samoihin esteisiin kuin aina ennenkin, koska ei ole valmis ja avoin muutokselle.  Jos joku hetki elämässä on tärkein, niin se on nimenomaan NYT, ei eilinen eikä huominen.

Ajatus: (Kun yksi ei riitä :D)
“You can clutch the past so tightly to your chest that it leaves your arms too full to embrace the present.”
~ Jan Glidewell~

“The present is never our goal: the past and present are our means: the future alone is our goal. Thus, we never live but we hope to live; and always hoping to be happy, it is inevitable that we will never be so.”
 ~Blaise Pascal~

The past is our definition.  We may strive, with good reason, to escape it, or to escape what is bad in it, but we will escape it only by adding something better to it. 
~Wendell Berry~