Niin ensi vuoden tammikuussa, eli ihan pian, lähtee käyntiin tämän blogin viides vuosi. Tämä on 392 merkintä. Aika monta ja silti ei tarpeeksi :D

Kaikkihan lähti liikkeelle siitä kun se minun neitsyyteni vienyt, tai saanut, mies jätti minut.  Sen jälkeen minun oli hieman helpompi lähestyä miehiä tai ainakin antaa heidän lähestyä minua. Näin jälkikäteen ajateltuna voin sanoa, että olin kokemattomuuteni takia aika tietämätön monista asioista. Minulla meni kauan oppia sietämään ja jopa haluamaan, kaipaan läheisyyttä. Samoin… se miten paljon toinen pitää ottaa huomioon ja etenkin sen toisen tunteet. Nyt ne asiat joita en enää juurikaan mieti, olivat silloin sellaisia joiden kanssa tuskailin. Mietin mitä toisen sanat ja teot merkitsevät, miten omat tekoni ja sanani tulkitaan. Olen oppinut rentoutumaan seurassa. Olen oppinut pyytämään läheisyyttä ja antamaan sitä. Olen oppinut ottamaan huomioon toisen tunteet. Ymmärrän rehellisyyden merkityksen paremmin. Olen oppinut itsestäni paljon.

Matkan varrellehan mahtuu toki paljon. Onneksi ei oikeastaan mitään sellaista, joka olisi loukannut tai satuttanut minua. Alussa oli aika vaikeaa, koska kokemattomuuteni takia käyttäydyin tavalla, joka ei ehkä ollut ominaista ikäiselleni naiselle. Tästä syystä usein jossain vaiheessa kerroin avoimesti myöhäisestä neitsyyden menetyksestä ja siihen sainkin sitten erilaisia kommentteja. Jotenkin tuntui usein siltä, että suurin osa ei oikein tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua. Heidän kasvoistaan paisto hämmästys ja epäusko. Siitä harvoin syntyi mitään filosofoivaa keskustelua.

Suhteeni seksuaalisuuteen ja seksiin ei ole juurikaan muuttunut. Olen nuoresta asti ollut kiinnostunut seksistä. Minun lukkoni ovat olleet läheisyydessä ja ”rakkaudessa”. Seksuaalisesti olen ollut varsin avoin ja jopa kokeilunhaluinen. Minun suhteeni seksiin ja siihen liittyviin asioihin on ”Miksi ei”. Joidenkin asioiden kanssa on painittu vähän aikaa ja jotkut ovat sujuneet sen enempää miettimättä. Alkuunhan kirjoittelin siitä, kuinka en ollut ottanut suihin ja kuinka se jännitti minua ja jotenkin en vaan pystynyt. No harjoitus tekee mestarin :D Tai no ei ehkä mestaria, mutta kun jotakin asiaa tekee tarpeeksi niin siitä tulee tuttua ja se ei enää jännitä samalla tavalla. Pitkään vastustelin myös peppupanoja, mutta annoin periksi. Mikäpä siinä, kokeillaan. Jos nyt vielä mainitsisi jotakin mitä en myöskään kyllä kuvitellut tekeväni… on se, että olen työntänyt sormeni miehen peppuun.  ”Miksipä ei” :D

Kokeilunhaluisuuteni ja avoimuuteni takia olen myös testannut aika monta miestä tässä neljän vuoden aikana. Monen mielestä varmasti ihan liian monta. Itse en kadu yhtäkään, katuminen ei muutenkaan kuulu luonteenpiirteisiini. Katuminen tulee siitä, että kokee tehneensä jotakin väärää… jota minä en siis ole tehnyt. Vaikka täälläkin osat ovat yrittäneet kovasti syyllistää minua haukkumalla huoraksi jne. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseensä. Useimmilta miehiltä olen oppinut jotain. Seksihän on aina vähän erilaista jokaisen kanssa.

Elämäni on muuttunut henkilökohtaisellakin tasolla paljon viimeisten vuosien aikana. Olen tosin tottunut elämässäni jatkuvaan muutokseen, sillä sitä se on ollut aina… ainakin jollain tasolla.  Juuri kun luulen sen seesteisemmän kauden vihdoin tulleen, niin johan jo joku elämäni osa-alue heittää härän pyllyä. Joskus kyllä ihan tarkoituksellisesti ravistelen elämäni perustoja.

Tietyllä tavalla elän nyt ehkä eniten parisuhdemaista elämää kuin koskaan ennen ja silti en ole parisuhteessa. Halikaverin kanssa vietän paljon aikaa ja se on yleensä sellaista seesteistä ja mukavaa. Jos ne tietyt asiat olisivat toisin, niin sitten ehkä voisin harkita sitä parisuhdetta hänen kanssaan. Nyt on silti näin parempi. Uskon, että asiat olisivat myös hieman eri tavalla, jos me todellakin olisimme parisuhteessa. Ehkä pitäisi joskus ihan keskustella aiheesta hänen kanssaan. En ole oikein päässyt selvyyteen siitä, mitä hän haluaisi tai ei haluaisi. Miehiä on joskus pirun vaikea lukea :D

Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan onkin taas yksi iso kysymysmerkki. Jos sain opiskelujen myötä arkielämäni taas jonkinlaiseen järjestykseen, niin ehkä se elämäni heittää eteen arvoituksia muilla elämän osa-alueilla. Alan olla vanha ja keski-ikä lähestyy vääjäämättä vuosi vuodelta. Omassa mielessäni alan yhä enemmän ja enemmän heittämään hyvästejä sille tyypilliselle perhe-elämälle. Toisaalta en ole juuri koskaan siitä edes haaveillut, ellei sinisilmäisiä teinivuosia lasketa. Tärkeintä on kai se, että on hyvä olla.

Joulu lähestyy ja seuraavakin vuosi vaihtuu kohta. On aika epätodennäköistä, että kirjoittelisin enää tämän vuoden puolella, joten sanokin… 

”Riemuisan ihanaa joulua ja nautinnollista uutta vuotta”

toivoopi Neiti H.