Kun mies mainostaa itseään ns. kunnollisena miehenä niin silloin alkaa ainakin minun hälytyskelloni soimaan. Ei kai sitä tarvitse erikseen mainostaa mitä on. Jos mies väittää olevansa kunnollinen mies niin oman kokemukseni mukaan hän on joko a) renttu tai b) kiltti mies. Usein myös huomaan miettiväni, että ainakin omasta mielestäni tuo termi “kunnon mies” eroaa siitä mitä miehet ajattelevat sen pitävän sisällään.

Tuntuu, että monet miehet käyttävät tätä termiä kuvailemaan itseään esim. nettideittipalstoilla tms. ja usein he eivät juuri muuten sitten kuvailekaan itseään. Ikään kuin meidän naisten tulisi tietää itsestään millainen tämä kunnollinen mies oikein on… ja sittenkin kuitenkin sen miehen takaa löytyy jotakin, joka ei ehkä olekaan niin kunnollista.

Jos se kunnollinen mies on tuo tapaus A… niin hän kuvittelee olevansa kunnollinen mies. Hän käy töissä ja on valmis elättämään perheensä (tai jo niin tekeekin, jos on eronnut). Hän laittaa naisen halut ja tarpeet usein omiensa edelle tai ainakin kokee tekevänsä niin, eri asia onko se todella niin. Hänen kaverit pitävät häntä “tosi hyvänä tyyppinä” ja ihmettelevät “kuinka noin hyvä mies ei saa naista… ei ne naiset tajua mitään kunnollisten miesten perään”. Kunnollinen mies renttuna kun on kaveripiirissä se joka tarjoaa aina baarissa kaikille ja on se joka kuuntelee ja on kavereilleen olkapäänä. Mutta kas kummaa tämä mies luulee tekevänsä kaikkensa mitä nainen haluaa… mutta ei ehkä tunnekaan naista niin kovin hyvin. Nainen pitää häntä aluksi kunnon miehenä… koska kyllähän tämä mies on mukava ja huomio naista silloin kun nyt ylipäätään sattuu olemaan kotona, mutta kuinka usein hän onkaan sitten töissä tai kavereidensa kanssa kaiken maailman kissanristiäisissä, jonne on ihan pakko mennä koska kaverit muuten suuttuu “kai sä nyt sen tajuat… kaveria ei jätetä”. Kunnollinen “renttu” mies on siis kunnollinen mies vain muiden miesten silmissä, ei naisten… tai ei ainakaan kaikkien naisten.

Tapaus B taas… no kyllähän meistä jokainen tuntee tällaisen kiltin, hieman ujon ja mukavan miehen… joka viihtyy paljon omissa oloissaan jne. Hän itse kokee olevansa kunnollinen mies. Haaveilee siitä kuinka joskus, jonakin ikimuistoisena päivänä joku kaunis nainen sattuu huomaamaan kuinka “kunnollinen” ja hieno mies hän on. Ongelma vain on juuri siinä, että tuo haavekuva ei oikein toteutuu, koska tämä kiltti ja ujo mies ei oikein uskalla, eikä osaa lähestyä naisia. Tämä on juuri se mies joka uskaltautuessaan baareihin (silloin tällöin ehkä) miettii juuri sitä kuinka naiset näyttävät lankeavan aina renttuihin ja kaiken maailman gigoloihin yms. Tämä mies on usein myös tietyllä tapaa hyvin tavallisen näköinen ja oloinen, ei erityisen komea jos nyt ei rumakaan. Näiden miesten vanhemmat sukulaiset saattavat ihmetellä “kuinka noin hyvä mies on vielä vapaalla jalalla”. No ovathan nämä ihan hyviä ja kunnollisia, jos he vaan uskaltautuisivat sieltä omasta kuplastaan ihan oikeaan reaalimaailmaan.

Jos sitten alan miettiä, että millainen se kunnollinen mies sitten oikeasti on niin… yksinkertaisimmillaan sanoisin, että se on mies, joka tekee mitä sanoo ja pitää lupauksensa (jos nyt lähdemme siitä lähtökohdasta, että kunnollinen mies on rehellinen). Kuitenkin haluaisin sanoa, että kunnollinen mies on ikään kuin myytti. On olemassa hyviä ihmisiä, mutta useimmat meistä tekevät virheitä. Jos asettaa itsensä johonkin luukkuun, on siitä vaikea päästä pois. Miksi asettaa itsensä siihen ns. kunnollisen miehen rooliin ja asettaa paineita itselleen. Voi sitä silti pyrkiä olemaan hyvä, oikeudenmukainen, rehellinen jne…

Jos olet kunnollinen mies tai olet mainostanut itseäsi sellaisena… lopeta se ja kerro mieluummin millainen oikeasti olet, millaisena itse pidät itseäsi, mistä pidät, mitä teet mielelläsi jne… se kertoo sinusta enemmän kuin muutama ympäripyöreä sana “kunnollinen mies”.

Ajatus:
Jos miehet osaavat johtaa maailmaa, miksi he eivät lopeta solmioiden käyttöä. Kuinka älykästä on alkaa päivä sitomalla silmukka kaulaansa? -
~Linda Ellerbee~